Elämäni ihanin & ihmeellisin reissu päättyi eilen kotiovelle 10 tunnin lennon, Tukholman 7 tunnin visiitin ja 40 minuutin lennon jälkeen. Korvat on edelleen lukossa, niskaan sattuu ja päässä humisee väsymyksestä, mutta olo on silti mitä onnellisin. Sain kokea Californian ja jakaa kaiken maailman ihanimman ystävän kanssa. Paljon nähtiin, tehtiin ja opittiin ja tiedän, että ikävä Atlantin toiselle puolelle tulee olemaan kova. Silti en nyt haluaisi olla missään muualla kuin kotona.
Aloitan kohta 6000 matkakuvan selailun ja yritän tehdä postuksen lähes joka päivästä + kaikista ihanista ja erikoisista California jutuista. Ensimmäisenä vuorossa meidän ensimmäinen päivä San Franciscossa ♡
Matkustettiin Friscoon Santa Monicasta bussilla, joka kesti päälle 7 tuntia. Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se kului supernopeasti Californian maalaismaisemia katellessa. Muutenkin oli ihanaa vaan istua monen pitkän kävelypäivän jälkeen.
Otettiin heti aamusta hotellilta bussi keskustaan ja käveltiin kuolemannälissämme rantaa pitkin pier 39:lle, josta vihdoin löydettiin aamupalapaikka. Söin matkan ensimmäiset ja ainoat pannukakut ja pekonit ja olinkin sitten täynnä koko loppupäivän. Huhhuijaa mitä tavaraa.
Pier 39 (eli se tunnetuin & kivoin kaikista Friscon laitureista) oli aivan täynnä turistihintaisia, mutta hyvännäköisiä ravintoloita. Ylipäätänsä koko Fisherman's Wharfin alue oli todella kiva, varsinkin kun siellä oli ihan satamakaupungin meininki! Laitureita, kalastajia ja laivoja täynnä koko ranta. Sieltä nähtiin muuten Alcatraziin ja löydettiin ne erittäin kovaääniset merileijonat. Oli ehkä hauskinta viihdettä kun noi tappeli ja työns toisia yli laidan.
Pieriltä käveltiin tai siis kiivettiin lombardille (korkeuseroa oli varmaan pari sataa metriä), joka hurmas kyllä söpöydellään! Ihana pikku sokkelo, josta oli aivan sairas näköala San Franciscon ylle. Niin hassua, että toi on jonkun kotikatu!
Koko San Franciscon toinen puoli näkyi siltä kukkulalta niin hienosti, että oli pakko räpytellä silmiä pariin otteeseen. Ihan uskomaton näky, enkä yhtään ihmettele niitä turistikasoja lombardin ylä- ja alapäässä. Käykää tuolla ihmiset, käykää!
Sitten hypättiin onnellisina cable cariin, joka vei meijät seitsemän kukkulan yli downtowniin shoppailemaan ja sieltä hotellille nukkumaan. Niin ihana päivä!
Nyt jatkan iltapalan kautta nukkumaan, sillä huomenna aamulla tiedossa rata-ajo! Ajan varmaan suoraan ojaan, sillä kauhea jet lag ja muutenkin taisin olla ratissa viimeksi 5 viikkoa sitten :--)